Kun on sielultaan enemmän puutarhuri kuin saarnamies, voi seurauksena olla raamatun paratiisi. Sanotaan, ettei Aspegrenin luoja rovasti Gabriel kirjoittanut itse ainuttakaan saarnaa. Ja hyvä niin!
Viime viikonloppuna puukaupunkien ja puutarhojen ystävät kokoontuivat Pietarsaareen nauttimaan huippuohjelmasta. Mielenkiintoisen seminaariosuuden jälkeen vieraat pääsivät tutustumaan ainutlaatuiseen paikkaan: Roselundin pappilaan ja Aspegrenin puutarhaan, joka on palautettu 1700-luvun loistoonsa talkoovoimin Tukholman Riksarkivetistä löytyneen alkuperäisen suunnitelman pohjalta.
Rovasti Aspegren kannatti innokkaasti uusia maan- ja puutarhanviljelyn aatteita. Hän toi ensimmäisenä seudulle perunan ja omenan. Puutarhassa onkin omenapuulajikkeita edelleen peräti 75.
Entisaikaan oli tärkeää ylläpitää myös omaa kotiapteekkia. Siitä muistuttavat symmetrisiin kortteleihin jaetut yrtti- ja hyötypuutarhat, joita ympäröivät komeat alkuperäiset kivimuurit.
Puutarhan jalokivi on vanhojen piirustusten mukaan rakennettu 12-kulmainen huvimaja. Oman leimansa ympäristöön lyö myös vaikuttava kivinavetta, yksi aikansa suurimmista ja uudenaikaisimmista. Lisäksi puutarhassa on kaksi ruutanalampea, mitä viehättävin talvipuutarha sekä raamatullinen teemapuutarha.
Myös Rosenlundin pappila on kunnostettu vanhaa kunnioittaen. 1700-luvun henkeä edustavat sisäpintojen väritys, huonejako sekä katot. Koska alkuperäisestä sisustuksesta ei ole tietoa, on kalustuksessa lähdetty rohkeasti modernille linjalle.
Kotiinviemisiksi puutarhuri Ari Vainionpää antoi seminaarivieraille neuvon, jonka nimiin Aspegrenissa vannotaan: taimet ulos vasta rautaöiden jälkeen (eli 10.6. ja sittenkin vain jos on nouseva kuu). Mukaan lähti varmasti myös roppakaupalla ideoita, joita voi toteuttaa pienemmässä mittakaavassa omassa puutarhassa.
Pietarsaaren seminaariosuus järjestettiin lukiolla, jonka takapihalta avautuu reilun hehtaarin kokoinen puisto ja kasvitieteellinen puutarha. 1860-luvulla koulupuiston paikalla oli apteekkari Viktor Schaumanin puutarha ja kasvihuone.
Nykyinen, lähes tuhannen kasvilajin puisto on perustettu 1915–1932 Schaumanin jälkeläisten lahjoitusvaroin. Perikunta lahjoitti kasvihuoneen, 50 000 markkaa sekä maita Pietarsaaren kaupungille sillä ehdolla, että kaupunkilaisten inspiraation lähteeksi ja kasviopetuksen tueksi perustetaan koulupuutarha.
Koulupuutarhan suunnitteli puutarha-arkkitehti Bengt Schalin. Puiston alaosa mukailee muodoiltaan ja vesiaiheiltaan luontoa englantilaisten esikuviensa mukaisesti. Puiston yläosa on barokkityylinen muotopuutarha, joka on jaettu systemaattisesti ja tiukan arkitehtonisesti eri kasviheimojen lohkoihin.
Viehättävässä pikkupuistossa kulkiessa ei voi olla miettimättä, että puutarhan alkuperäisessä tarkoituksessa – siis vieraiden inspiroinnissa – on kyllä hienosti onnistuttu!
Seminaaripäivä päättyi Skataan, joka on yksi Suomen suurimmista yhtenäisistä puutalokaupunginosista. Ensimmäinen asutus 40 korttelia käsittävällä Pohjoisnummella ajoittuu 1730-luvulle.
Skatassa asui 1700- ja 1800-luvulla lähinnä merimiehiä ja kapteeneja perheineen. 1800-luvun lopulla alueesta tuli työläisten asuinalue.
Tänä päivänä Skata on monimuotoinen kaupunginosa, jossa asuu kaikenlaisia ihmisiä: vanhoja, nuoria, suomenkielisiä, ruotsinkielisiä sekä enemmän ja vähemmän tienaavia. Toisin kuin monet muut puukaupunginosat, Skata ei ole koskaan palanut. Rakennuskanta on monimuotoista ja vanhimmat talot ovat 1700-luvulta.
Alueella asuvan, yhdyskuntasuunnittelun professori Juho Rajaniemen teesit Skatan vaalimiseen sopivat ohjenuoraksi jokaiselle vanhassa talossa asuvalle:
Istuta ja hoida erilaisia kasveja.
Älä uusi kunnostettavissa olevaa.
Kunnosta alkuperäisillä materiaaleilla ja työmenetelmillä.
Osallistu yhteisöllisiin tapahtumiin.
Tervehdi vastaantulijoita ja keskustele naapureiden kanssa.
Jos rakastat vanhoja puutaloja ja puutarhoja, tämä sopii sinulle!
Pohjalainen Rakennusperintö ry järjestää seminaarin kesäkuussa Pietarsaaressa. Puutarhat ovat kauneimmillaan ja päivän alustajilla on taatusti mielenkiintoista kerrottavaa myös ammattilaisille.
Miten Fredrikan kuuluisa puutarha konservoitiin? Entä kuinka vaalia Ainolan puutarhaa Sibeliusten hengessä? Mitä sanottavaa on arkkitehdeillä UNESCO-kohde Vanhan Rauman ja Pietarsaaren puukaupunginosa Skatan takana?
Alustusten ja vierailujen kautta tutustutaan myös Pietarsaaren koulupuutarhaan, Aspegrenin pappilapuutarhaan sekä Annalan puutarhakulttuuriin.
Seminaarin lopuksi osallistujilla on mahdollisuus osallistua opastetulle kierrokselle Skatan puukaupunginosassa ja Rosenlundin pappilassa.
Varsinaisia löytöjä voit tehdä perenna- ja huonekasvimyynnistä (kaikki vanhaa kantaa tietysti). Samalla tuet yhdistyksemme toimintaa.
Alkaako kuulostaa täydelliseltä kesäpäivältä?
Tiedustelut ja sitova ilmoittautuminen viimeistään 30.5.2022 pohjalainenrakennus@gmail.com, pj Riitta Jaakkola 0400 925656
Kaikki tuntevat pohjalaiset talot, mutta millaisia ovat olleet talojen tyypilliset tekstiilit? Tähän ja tekstitilien huoltoon, säilytykseen ja korjaukseen etsitään vastauksia seminaarissa Jalasjärvellä. Opettajana toimii tekstiilikonservaattori Anna Häkäri. Osallistujilla on myös mahdollisuus ottaa mukaansa vanhoja tekstiilejä ja esittää niihin liittyviä kysymyksiä. Päivän lopuksi tutustutaan Jalasjärven museon edustavaan tekstiilikokoelmaan. Tervetuloa!
Pohjalainen Rakennusperintö ry järjestää tänä ja tulevana vuonna kolmen seminaarin sarjan. Ensimmäisessä seminaarissa marraskuussa liki satapäinen yleisö perehtyi pohjalaisen rakennusperinnön moderniin osaan sekä tutustui korjausrakentamisen uusiin ratkaisuihin. Vierailukohteina olivat 1890-luvulla rakennettu ja kulttuurikeskukseksi saneerattu Kalevan Navetta sekä mittavan korjauksen läpikäynyt Aalto-keskus.
Tilaisuuden avasi yhdistyksen puheenjohtaja Riitta Jaakkola.Perinnerakentaja Leo Lönnroth toi päivään ruohonjuuritason näkökulmaa. Vanhojen talojen kunnostamiseen erikoistunut yrittäjä kertoi, että heidän tyypillisin urakka on alapohjaremontti tai hirsitalon kengitys.
– Kysyntää alalla on enemmän, mitä tekijät pystyvät ottamaan vastaan. Pullonkaulana on osaajien löytäminen. Käsi- ja taideteollisuusalan koulutusta on ajettu alas ja nyt koulutusvaje on huutava, perinnerakentaja kertoi.
Lönnrothin mukaan sellaisia oppilaitoksia ei ole, jotka kouluttaisivat tulevia perinnerakentamisen tekijöitä. Myös yleisön puheenvuorossa vaadittiin parannusta ongelmaan.Kalevan Navetan saneerauksen suunnittelusta vastasivat Teemu Hirvilammi ja Anne Kaivo-oja Arkkitehtitoimisto Hirvilammi Oy:stä. Tästä lähdettiin liikkeelle! Nyt 130-vuotias kivinavetta on 4 500 neliön kulttuurilaitos.Unelma Kalevan Navetasta kulttuurin ja taiteen kotina oli elänyt jo vuosia ennen sen toteutumista. Ratkaiseva käänne tapahtui alkuvuodesta 2018, kun yrittäjä Petri Pihlajaniemi osti talon rakennusliike Peab Oy:ltä. Useita autiotaloja kunnostanut Pihlajaniemi kertoi, että häntä on aina kiinnostanut kaikki toisten hylkäämä, mutta helpolla ei tällaisen viehtymyksen kanssa pääse.
– Tämä oli fyysisesti, henkisesti ja taloudellisesti mittava projekti. En ihmettele, miksi ostajaa navetalle jouduttiin etsimään neljän vuoden ajan. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen, Pihlajaniemi totesi.Kalevan Navetan saneeraus oli tiukka puolentoista vuoden puristus. Hirvilammen mukaan arkkitehdit käyttivät paljon aikaa keskusteluihin, joita käytiin tulevien käyttäjien kanssa.
– Vuoropuhelu tiloista ja tarpeista olikin välitöntä ja se ohjasi vahvasti suunnittelua.
Budjettisyistä ratkaisuja mietittiin otteella, jota voisi kutsua soveltavaksi konservoinniksi. Tavoitteena oli säilyttää rakennuksen ulkoinen hahmo mahdollisimman muuttumattomana, ja siinä myös onnistuttiin.
– Sisällä meitä puolestaan odotti eri aikakausien sekamelska, mutta myös kokonaisuus, johon ei voinut kuin ihastua, Hirvilammi muisteli.
Paljon purettiin, mutta paljon pintoja jätettiin myös esille ja inspiraatiota haettiin havainnoimalla ja viettämällä aikaa paikan päällä suuren rakennuksen eri osissa.Taide- ja kulttuurikeskus Kalevan Navetta avasi ovensa yleisölle maaliskuussa 2020. Uusissa tiloissa on paljon erilaisia tunnelmia. Tumma väri kuitenkin yhdistää, joten kokonaisuus on ehyt ja hallittu. Myös käyttäjät ovat olleet tyytyväisiä toimivaan ympäristöön.
– Kalevan Navetta kelpaa valtakunnalliseksi esimerkiksi siitä, miten vanha rakennus saadaan onnistuneesti korjaamalla täyteen elämää. Tästä otetaan mallia Pirkanmaalle, seminaariyleisöstä kiiteltiin.Lounaan jälkeen vieraat siirtyivät iltapäiväksi Aalto-keskukseen. Museoviraston osastonjohtaja Mikko Härö aloitti iltapäivän osuuden alustamalla korjausrakentamisen ja restauroinnin merkityksestä. Härö uskoo, että nopeasti syntynyt on vaarassa myös kadota nopeasti. Säilyttäminen säästää luonnonvaroja, joten tyhjät tilat tulisi ottaa käyttöön kaikin mahdollisin keinon.
– Se edellyttää kuitenkin kerroksellisuuden hyväksymistä ja toisinaan myös olemassa oleviin raameihin asettumista. Meillä on vähän historiallisesti arvokkaita rakennuksia. Rakennuskannasta vain kymmenen prosenttia on sotia edeltävältä ajalta. Vanhoja tiloja saneeratessa pitäisikin välttää lyhytaikaiseksi tiedettyjä ratkaisuja. Myös uusissa kohteissa tulisi suosia ennemmin perinteisen rakentamisen oppeja, kuten massiivirakenteita ja painovoimaista ilmanvaihtoa.
Yleisölle Härö vinkkasi, että lähiaikoina julkaistaan korjaustaito.fi-sivusto, joka jakaa kattavasti Museoviraston tuottamaa tietoa rakennusperinnöstä, säilyttävästä korjaamisesta ja restauroinnista. Arkkitehti ja restaurointimestari Marko Huttunen suositteli kaikille käytännön restaurointityötä tekeville ICOMOSin julistusta. Julistuksen äärelle hänet ajoi alun perin Louhisaaren kartanon katon kunnostuksen yhteydessä syntynyt vaikea tilanne:
– Koin, ettei tekemiselle riittänyt enää perusteeksi se, mitä mieltä minä olen vaan mitä mieltä maailma on. Julistus antaa kättä pidempää, kun pitää selittää, mitä kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa kohteessa ollaan tekemässä ja miksi.Seinäjoen kaupungilla on käsissään aikamoinen helmi. Mittavan peruskorjauksen ja restauroinnin läpikäynyt Aalto-keskus on mukana Suomen esityksessä Unescon maailmanperintökohteeksi. Restaurointityössä lähdettiin siitä, ettei korjata ehjää, vaan rakennuksen ikä saa näkyä.
– Rakennussuojelu ei ole viranomais- vaan asennekysymys. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kohteen omistajan on oltava valmis jatkuvaan ja ennakoivaan kunnossapitoon. Hellästi hoidettu rakennus vanhenee arvokkaasti, eikä patina pääse ahdistamaan, pohti kaupunginarkkitehti Jussi Aittoniemi.
Aalto-keskuksen naapuriin kaavailtua Sedun rakennushanketta Aittoniemi piti menetettynä mahdollisuutena. Myös yleisössä epäiltiin hankkeen vaarantavan mahdollisuudet Unescon maailmanperintöstatuksesta.
– Aalto-keskuksen tulisi generoida halua hyvään arkkitehtuuriin. Myös maailmanluokan kohteen naapurissa tulisi pyrkiä parhaimpaan.Kirjaston peruskorjauksen suunnittelu kuului arkkitehti Tapani Mustosen työlistalle. Työn tuloksia päästiin esittelemään seminaarin lopuksi.
– Vain huonoa ja rikkoontunutta lähdettiin korjaamaan. Kunnossa olevat pinnat puhdistettiin ja vuosien aikana kertyneet ylimääräiset härpäkkeet riisuttiin pois. Näin tilojen rauhallisuus saatiin palautettua, Mustonen kertoi.
Pitkin matkaa keskustelua käytiin myös Museoviraston ja Aalto-säätiön kanssa. Mustosen mukaan suurin osa arkkitehdin työstä meni siihen, että tekniset ratkaisut saatiin hoidettua siististi ja sivistyneesi.
– Vaateet nykytiloille ovat kovat, mutta modernissa ja pelkistetyssä rakennuksessa tekniikka on toteutettava pienieleisesti.
Kierros Aalto-keskuksessa venyi lopulta niin, että osan junalla matkassa olleiden täytyi pistää juoksuksi. Se taitaa kuitenkin kieliä vain onnistuneesta seminaarista. Pohjalainen Rakennusperintö ry haluaakin kiittää kaikkia osallistuneita mielenkiintoisesta päivästä.
Seuraava seminaari järjestetään keväällä Kokkolassa, jossa perehdytään rakennusperintöön käytännön näkökulmasta. Seminaarisarja päättyy kesällä Pietarsaareen ja puutalokaupungin erityispiirteisiin. Tervetuloa mukaan!
Pohjalaisen Rakennusperintö ry järjestää seminaarin – Korjausrakentamisen uusia ratkaisuja. Ohjelma on kiinnostava ja aina ajankohtainen. Ilmoittautuminen on alkanut!
Yhdistyksen perinteinen kesäretki tehtiin 7.8 Kuortaneelle. Säät suosivat ja Kuortaneella riitti nähtävää. Kotiseutumuseon ja Klemettilän jälkeen tutustuimme Antti Hakolan suunnittelemaan kirkkoon. Talokohteita olivat komeat Nisulan ja Keski-Nisulan pihapiiriirit Länsirannalla, Knuuttila ja Mäki-Kokkila Ruonalla ja Ylinen Hynnilässä. Haapaniemessä tutustuttiin pappilamuseoon ja syötiin mahtava lounas. Päivän mainio opas oli Kuurtanes-seuran pj Aino-Maija Niemelä. Kiitos kaikille päivään osallistuneille!
Pohjalaisen talon tekstiilit -kurssi 31.7 Laihian kotiseutumuseolla pidettiin tekstiilikonservaattori Anna Häkärin asiantuntevassa ohjauksessa. Tutuksi tulivat talojen perinteiset tekstiilit ja niiden alueelliset erot sekä nimitykset. Tärkeää tietoa saatiin tekstiilien säilytyksestä ja puhdistuksesta sekä tekstiilien konservoinnista. Päivän aikana tutustuttiin myös osallistujien mukanaan tuomiin tekstiileihin ja saatiin neuvoja mm. niiden puhdistamiseksi ja kunnostamiseksi. Museo oli kurssipäivän inspiroiva ympäristö. Kiitokset kaikille päivään osallistuneille!
Teerijärvi on tunnettu komeista talonpoikaistaloista ja erityisesti ns. sivukamarituvista sekä niiden kiinnostavista paikallisista erityispiirteistä. Teerijärvellä on myös poikkeuksellisen komeita kiviaitoja ja erilaisia kivirakennelmia.
Teemme retken bussilla ja paikallisoppaanamme on Eivor Duvnäs. Retkipäivä käynnistyy Juhlatalo Ukko Hjalmarissa klo 9.30, juomme tulokahvit ja kuulemme talosta ja sen historiasta. Pian siirrymme bussiin ja kohti Maarit ja Jani Rauman kunnostus- ja siirtokohdetta, rakenteilla olevaa talonpoikaista pihapiiriä Kortjärven rannalla. https://byggningsbacka.blogspot.com Matka jatkuu Sixten Ahlsvedin puutarhaan ja ateljeehen, tutustumme puutarhaan ja sen erityisiin puu- ja kivirakenteisiin. http://www.sixtens.fi
On aika siirtyä takaisin Juhlatalo Ukko Hjalmariin, jossa ruokailemme ja ruokailun lomassa kuulemme rakennuksen kunnostuksesta. Ukko Hjalmarissa voi myös tehdä pieniä ostoksia. http://ukkohjalmar.fi
Ruokailun jälkeen suuntaamme kohti Ulla ja Hans Sandvikin sivukamaritaloa ja sen yläkerrassa olevaa museota. Matka jatkuu kohti Teerijärven kotiseutumuseota, jossa esittelyn lomassa juomme iltapäiväkahvit. Seuraavaksi tutustumme Teerijärven kirkkoon, Matti Hongan 1774 rakentamaan puiseen ristikirkkoon, jota Jaakko Kuorikoski uudisti perusteellisesti 1877. Kirkkoa ympäröivä kivimuuri on erityinen. Teerijärven pappila kivikellareineen on päivän viimeinen talokohde.
Päivä päättyy kirkonkylässä olevaan antiikkiliikkeeseen, jossa halukkaat voivat tehdä löytöjä. Bussi palauttaa retkeläiset Ukko Hjalmarin pihaan n. klo 16.30-17.00 ja kotimatka voi alkaa.
Matkan hinta on jäsenille 70,- ja muille 90,- sisältäen ohjelman opastuksineen ja bussikuljetuksen sekä pääsymaksut. Hintaan sisältyy myös lounas Ukko Hjalmarissa sekä kahdet kahvit. Ilmoittautuminen on sitova. Jäsenten ilmoittautumiset 31.7 mennessä. Mikäli paikkoja jää jäljelle, retkeä markkinoidaan laajemmin.
Kuortaneella on hyvin säilyneitä ja usein kookkaita talonpoikaisrakennuksia poikkeuksellisen runsaasti. Rakennukset ovat pääosin 1800-luvulta ja niistä 70 on palkittu Talonpoikaiskulttuurisäätiön kunniakilvellä. Hyvän käsityksen kuortanelaisesta rakennusperinnöstä saa kiertämällä Kuortaneenjärven, järven Länsiranta on lisäksi valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltua maisema-aluetta.
Teemme retken tilavalla bussilla ja oppaanamme on Kuurtanes-seuran puheenjohtaja Aino-Maija Niemelä. Retkipäivä käynnistyy Kuortaneen kotiseutumuseossa klo 9.30, jossa juomme tulokahvit. Matka jatkuu museolta lähellä sijaitseviin kansallisromanttiseen Klemettilään ja Antti Hakolan rakentamaan, vuonna 1777 valmistuneeseen Kuortaneen kirkkoon. Maisemakierroksella tutustumme valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen Kuortaneenjärven länsirannalla, jossa on lukuisia komeita pohjalaistaloja, mm Nisulan taloryhmä. Ruokailemme Haapaniemen hiippakuntakartanossa ja tutustumme vanhaan pappilaan.
Iltapäivä on pohjalaistaloja täynnä. Tutustumme tiiviiseen Ruonanmäkeen ja siellä erityisesti Mäki-Kokkilan taloon, jota parhaillaan kunnostetaan. Seuraavana on vuorossa Knuuttilan pihapiiri ja päivän ohjelma päättyy rakennussuojelulailla suojeltuun Ylisen taloon Hynnilässä. Matkan varrella näemme mm. Alvar Aallon syntymäkodin ja Suomen Sodan Ruonan taistelujen tapahtumapaikan sekä Soile Yli-Mäyryn taidehallin ja Kuortaneen urheiluopiston.
Bussi palauttaa osallistujat museolle n. klo 16.30, ja halukkaat voivat vielä siirtyä Kuortaneen kirkkorantaan, joka tunnetaan Etelä-Pohjanmaan Rivierana ja siellä voi piipahtaa vaikkapa 4-H -kerholaisten ylläpitämään kesäkahvilaan tai ruokailemaan Kuortaneen urheiluopistolle.
Matkan hinta on jäsenille 70,- ja muille 90,- sisältäen ohjelman opastuksineen ja bussikuljetuksen sekä pääsymaksut. Hintaan sisältyy myös lounas seisovasta pöydästä Hiippakuntakartano Haapaniemessä sekä kahdet kahvit. Tilausbussissa on tilaa 57 henkilölle mutta otamme enintään 25 osallistujaa ja bussissa on väljää. Noudatamme ajankohdan korona-ohjeistuksia.
